Vuonna 1953, kun Paavo, Lassi, Antti ja Matti tekivät veneitä isänsä Nestori Seppälän Veneveistämön toiminimen alla, päättivät Antti ja Matti suuntautua sarjatuotantoon ja vientiin. Niinpä 1.7.1953 perustettiin oma veistämö. Vienti alkoi heti Yhdysvaltoihin, jossa Karl Uimonen firmansa Kaleva Import & Export'in kautta löysi markkinat. Myöhemmin yhtiön nimeksi tuli North Star Boat Company.

Mallisto kasvoi kysynnän mukaan ja vaikutteet tulivat paljolti Yhdysvalloista. Nopeasti venemallit saivat tunnusomaiset piirteensä, jotka säilyivät koko niiden elinkaaren ajan. Suunnittelusta vastasivat Antti ja Matti yhdessä. Mallisto oli pienimmästä suurimpaan: Kirke, Thalatta, Medeia, Melaisa ja Fineis.

Veistämö toimi aluksi ns. Impivaarassa ja koneistamo viereisen rakennuksen yläkerrassa. Vuonna 1958 rakennettiin uusi iso veistämö, jonka yläkerrassa toimi veneiden maalaamo. Rakennusta jatkettiin 1960, jolloin alakertaan saatiin puutavaran kuivaamo ja varasto. Yläkertaan tuli taas koneistamo.
Malliston suurentuessa ei veneitä voitu nostaa enää maalaamoon, vaan rakennttiin lisärakennus maalaamoksi vuonna 1962. Samalla tuli myös lisätilaa kasvavan tarvikemyynnin tarpeisiin.

USA:n viennin kukoistus lakkasi 1963 lasikuidun vallatessa markkinat. Vienti Yhdysvaltoihin käsitti 485 venettä. Anekdoottina mainittakoon, että jokaisen Melaisan keulaan laitettiin pullo Tähkäviinaa ja Lakkalikööriä terveisinä veistämöltä. Muita maita viennissä edustivat Ruotsi (4 venettä), Sveitsi (1) ja Hollanti (6). Pahimpina ruuhkahuippuina myös Teuvo Seppälän Veneveistämö teki 6 kpl Kirke-veneitä vuosina -56 -57. Suurimmillaan työntekijämäärä oli 14.

Vuonna 1970 huomattiin syvän V-pohjan paremmuus, jolloin Melaisan rungot tehtiin ylösalaisin jigissä ja pohja muutui vaneriseksi. Näihin aikoihin runkoa myös pidennettiin. Seuraava muutos tuli 1972 energiakriisin myötä. Nopeat ja janoiset Melaisat saivat rinnalleen Meriitin, joka oli puoliliukuva, U-pohjainen ja keskimoottorilla varustettu. Ensimmäisen kerran runko tehtiin tasasaumaisena. Meriittiä valmistettiin ainoastaan 5 kpl, joista ainakin yksi lienee tuhoutunut tulipalossa.

Matin jäädessä eläkkeelle 1974, siirtyi Antti hoitamaan yksinomaan tarvikekauppaa ja maahantuontia. Veistämön toiminta jatkui toiminimenä Asko Sakin ja Kalevi Suomalaisen vetämänä. A.Seppälän Venetarvike valmisti myös rakennus-sarjoina Optimisti jollia 390 kpl ja Windmill veneitä 200 kpl, jotka vietiin pääosin Ruotsiin.

Uusien veneiden kysyntä laantui 1974 jälkeen ja kuvaan tuli lasikuiturunkojen sisustukset sekä vanhojen veneiden korjaukset. Myöskään vanhaa mallistoa ei enää modernisoitu eikä uusiin haluttu panostaa.

Veistämön viimeinen kukoistus tuli 70-luvun lopulla, tilattiin yksi uusi Melaisa sekä kokonaan uusi tasasaumainen ja muita suurempi Melaisa, joka varustettiin kahdella bensa Mercruiserilla. Näiden lisäksi tilattiin kaksi Lancing 47' purjevenettä, joiden rungot tehtiin mahonkivanerista ristiin laminoimalla. Taas oli oppia haettu Amerikasta, joten tavallaan ympyrä sulkeutui.

Antti jatkoi tarvikeliikken puitteissa vuoteen -87, jonka jälkeen jatkajaksi tuli veistämön ja tarvikeliikkeen palveluksessa ollut Erik Suntio.

Veistämön toiminta lopetettiin 19.7.87

Koonnut Timo Suomalainen